Takaisin Taolla

Aika menee hullua vauhtia, varsinkin kun on tekemistä. Nyt sitä on ollut.. Ja yllättäen sukelluksen muodossa.

Tultiin Taolle tosiaan Koh Phanganin kautta. Se oli eka paikka Hua Hinin jälkeen, josta oltiin varattu majoitus etukäteen. Asuttiin melko lähellä venelaituria Blue Parrot resortissa (vai mikäköhän se oli..). Se oli ihan siisti ja kiva. Lämmin suihku ja netti toimi, ja tuuletin hurisi. 400 bathia (10e) maksettiin siitä.

Jo Phanganille tullessa tuli sellainen olo kuin olisi kotiin tullut. Ja se saari on kuitenkin vielä aika kaukana Taon kodikkuudesta. Mutta siitä tiesi, että oli hyvä idea tulla takaisin.

Päästiin Taolle torstaina 5.12., joka on Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä. Vähän nähtiin jotain telkkaria katsovia thaimaalaisia, jotka fiilisteli tätä juhlapäivää. Mihinkään suurempaan seremoniaan emme kuitenkaan törmänneet.

Suomen itsenäisyyspäivää sitä vastoin vietettiinkin sitten isommalla porukalla. Earth House -ravintolaa ja pientä guesthousea pyörittävä Kerry oli (kaiketi perinteiseen tapaan) pistänyt pileet pystyyn. Illan erikoisuutena tarjoiltiin lihapiirakkaa erilaisilla höysteillä. Myös Tuntematon sotilas pyöri telkkarissa. Suomalaiset biisit soivat ja saatiin paikalle lopulta live musiikkiakin. Harmillista kyllä koko illan satoi aika kovasti, joten pileet tiivistyivät puutarhajuhlista harvojen katosten alle tunkeutumiseksi. Mukava ilta oli kuitenkin se.

Tultiin Taolle takaisin, koska sukellus. Sitä ja teorian lukemista ollaankin nyt sitten tehty viimeinen viikko. Sunnuntaina käytiin parilla hupidyykillä, mutta muuten ollaan keskitytty nitroxin käytön, syväsukelluksen, hylkysukelluksen ja navigoinnin teoriaan. Onneksi ollaan päästy myös kokeilemaan opittua, eli mm. käymään 40 metrin syvyydessä (ei typpinarkoosia edelleenkään!), vetämään reeliä ja kokemaan myös (harjoitus)hätätilanteissa toimimista. Sukeltamisesta ei edelleenkään ole kuvia, mutta tässä pari kuvaa opiskelusta, uusimmista sukellusvälinehankinnoista sekä söpöstä remora-kalasta.

(Lähde)

Ensi viikolla jossain vaiheessa jatketaan Bangkokiin. Katsotaan minkälainen kulttuurishokki siitä seuraa. Mutta sitä ennen vielä muutama hupisukellus, josko saataisiin 30 sukellusta täyteen.

Krabi - Koh Lanta - Phi Phi - Phuket

Terkkuja Koh Phanganilta.

Viimepäivät eivät ole kohdelleet meitä helpoiten. Ollaan säädetty lähinnä päättämättömyytemme takia melko lahjakkaasti. Kun siihen vielä yhdistää laivayhtiön tai matkamyyjätädin tai jonkun, joka ei tee niin kuin me halutaan, on kärsivällisyys toisinaan koetuksella. Mitään hätää ei ole, lähinnä vaan puhistaan kun kaikki ei menekään niin täydellisesti omien kuvitelmien mukaan niin kuin tähän asti on mennyt.

 Lisäksi päänvaivaa on tuottanut mm. se että Alman ohjelmistopäivityksen myötä laite ei enää tunnista järkkäriä. Kameralta ei saa mitään kuvia Almaan ja sitä kautta tänne. Ei sekään mitään, onneksi ollaan pari otosta otettu puhelimillakin. Tässä siis sitä antia.


Krabi

Lähdimme Taolta reilu viikko sitten sunnuntaina. Päädyimme Krabille. Asuimme kaksi yötä Krabi townissa ihan söpössä ja hyvin siistissä J.R. Mansionissa. Vähän vaihdettiin huonetta välillä. Ekassa oli tuuletin, mutta ei omaa kylppäriä (250 bathia/6e). Toisena yönä meillä oli ilmastointi ja oma kylppärikin (400b/10e).

Öitten välissä käytiin päiväretkellä Ao Nangissa, joka on se mesta, missä kaikki pakettimatkailijat asuu. Siltä se näyttikin. Taon jälkeen oli hullua taas olla paikassa, missä joku koko ajan yrittää myydä taksikyytiä tai mittatilauspukua. Ja suomi, sitä kuuli joka paikassa... Ei pystynyt yhtään rauhassa juttelemaan omiaan. Kallistakin siellä oli. Mutta oli myös kiva uimaranta, tosi lämmintä vettä ja aurinko paistoi, mikä on ollut melko harvinainen ilmiö tällä reissulla.

Maisema Krabi townin joella.

Kaksi pöljää siellä joella.

Täydennettiin sukellusvarusteitamme ensimmäisillä varusteilla.

 Melko edullisesti mukaan lähteneet (lähes eka tinkaus) 

vedenpitävät säkit toimivat myös sadehattuina.

Koh Lanta

Krabilta matkusteltiin Koh Lantalle. Sieltä löydettiin tosi kiva kämppä, oma bungalow Lanta Riviera Resortista. Se oli hieno ja siisti, tuuletin toimi, mutta netti ei. Kaksi terassia olivat onneksi tilavia, samoin kuin kylppäri, joka oli kolme kertaa isompi kuin edellisessä paikassa. Maksettiin tästä luksuksesta 600b (15e), mikä on aikalailla meidän yöpymisbudjetin yläraja. Ei haitannut.

Lantalla vuokrattiin skootteri, jolla huristeltiin saaren ympäri.

Toisena päivänä käytiin sukeltamassa siellä Koh Haalla, josta olikin jo edellisessä postauksessa.


Koh Phi Phi

Tuonne päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen. Vettä sato ja majapaikka oli löydettävä. Löydettiin sitten Ban Thai Gesthouse, jota pitää vähän jännä, mutta ihan symppis rouva. Huoneesta unohtu ottaa kuvat, mutta paikkaan voi tutustua vaikka tästä. (Kannattaa katsoa travellerien lisäämät kuvat... kertoo paremmin todellisuudesta..) Maksettiin huoneesta aika paljon, eli 700b (17,5e). Kyllä siellä pari yötä nukkui, mutta pitempään ei ehkä olisi jaksanut olla.

Phi Phi vaikutti samantien sinne tullessa ihan kivalta pikkupaikalta, mutta hieman silmiin pisti saaren bilettelyluonne.. Ehdotonta plussaa paikalle on se, ettei siellä saa ajaa moottoriajoneuvoilla (paitsi jollain poikkeusluvalla). Koska ei kuitenkaan oltu tultu bilettämään, ei saari iskenyt meihin mitenkään aivan täysiä. Siksi viihdyttiin siellä 2 yötä eli 1 kokonainen päivä.

Se yksi päivä olikin melko aktiivinen. Herättiin klo 6, lähdittiin aamupalan kautta sukellusreissulle. Sieltä tultiin takas noin klo 13, jonka jälkeen otettiin pieni lepo. Sitten lähdettiin välipalalle, josta päädyttiin pyörimään saaren toiselle puolelle. Löydettiin tsunamin muistopuisto ja erikorkealla oleva näköalapaikka (186m). Illalla vähän väsytti..

Phuket (town)

Phi Philtä suunnattiin Phukettiin. Rantaelämä ei meitä kiinnostanut, joten jäätiin saaren pääkaupunkiin Phuket towniin. Näin tehtiin siitäkin huolimatta, että Suomessa oli taidettu juuri uutisoida jotain myös Phuketissa tapahtuvista mielenosoituksista. Päädyttiin asumaan yhden kaupungin pääkadun varteen, herttaiseen Pacific Inn -hotelliin. Herttaisen paikasta teki sen omistajaperhe, ihana vanhempi pariskunta ja heidän poikansa. He pitivät meistä täydellistä huolta, soittelivat milloin mitäkin kyytiä ja varausta. Huone oli siistein, mitä meillä on ollut ja netti toimi tosi hyvin ja meillä oli hienosti taitellut pyyhkeet. Ja ilmastointi. Ja siivous joka päivä. Oltiinkin siellä sitten 3 yötä, joista maksettiin 600b/yö (15e).

Phuketissa keskityttiin ekstreme-toimintaan, mikä ei sisällä sukellusta. Ekana kokonaisena päivänä käytiin elefantti-safarilla (josta kaikki kuvat järkkärissä). Paikka oli ihan jees ja eläimet suloisia. Norsun selässä oleminen oli huisia. Toisena päivänä seikkailtiin yläköysiradalla, josta ei muuten vain ole kuvia, koska ei ollut kameraa mukana siellä korkeuksissa. Paikkaan voi tutustua täältä. Se maksoi tuhannesti, mutta oli kyllä sen arvoista. Heinot maisemat korkealta vuorenrinteeltä ja viidakkotunnelmaa sekä hienoja liukuja ja hyvää itsensä haastamista.

Jotain mielenilmauksen tapaisiakin nähtiin. Sellaisestakin olisi kuvia järkkärissä. Mistään kovin aggressiivisesta ei kyllä ollut kyse. Porukka, lähinnä melko nuori sellainen, ajeli skoottereillaan pitkit katuja, huuteli vähän ja vihelsi ärsyttäviin pilleihinsä paljon. Sellaisia letkoja meni meidän hotellin ohi melko monta kertaa päivässä. Ei ne kovin vaarallisilta vaikuttaneet. Jossain Bangkokissa mittasuhteet ja mielipiteiden määrä on vähän eri luokkaa sitten.

Nyt ollaan tosiaan Phanganilla. Se on saari Koh Samuin vieressä ja kuuluisa Full Moon Partyistaan. Ei olla tänne kuitenkaan bilettämään jäämässä, vaan ollaan matkalla vanhalle tutulle Koh Taolle. Ei vaan päästy eilen pitemmälle, sillä melko kovan merenkäynnin takia lautta ei enää pimeän tulon jälkeen jatkanut eteenpäin. Tänään siis matkaamme taas.

DIVING SUCKS (you into a different world)

Kun lähdimme matkaan, meillä ei paljon ollut valmiiksi suunniteltuna. Yksi juttu oli kuitenkin sovittu: menisimme melko alkuvaiheessa matkaa Koh Taolle ja suorittaisimme sukelluksen alkeiskurssin, eli Open Water Diver -kurssin. Meille oli suositeltu kyseistä saarta ja siellä sijaitsevaa suomalaista yritystä (Koh Tao Divers = KTD). Lisäksi olimme molemmat jo hetken pyöritelleet mielessämme OWD-kurssin käymistä. Niinpä tämä oli siis melko selkeä päätös.

(Meillä ei ole pahemmin omia kuvia sukellusreissuilta, koska pitkään haluttiin keskittyä vain sukeltamisen opetteluun. Tästä syystä suurin osa tämän jutun kuvista on nappailtu pixabaysta ellei toisin ilmoiteta.)

Näin me käytiin ekaa kertaa 18 metrissä

Kuten aiemmin on mainittu, päädyimme OWD-kurssille odotettua nopeammalla aikataululla. Kurssin meille veti KTD:n manageri Perttu, jolla sukelluskokemusta on lähes 5000 sukelluksen verran. Kokenut ja osaava kaveri oli siis kyseessä. Kurssikavereita meillä oli 2, suomalaiset Roosa ja Samu, Bangkokissa vaihdossa olevat opiskelijat.

Kurssi kesti lähes 4 päivää. Ekana iltana katsottiin pari videota varusteista ja täytettiin papereita. Lisäksi saimme kirjat ja kotitehtävät, jotka kattoivat kaiken kurssilla käytävän teorian. Ekana kokonaisena päivänä kävimme lisää teoriaa melko reippaasti, aiheena varusteet, fysiikka ja fysiologia sekä turvallisuus. Periaatteessa olisimme voineet päästä ekalle oikealle kurssisukellukselle jo tällöin, mutta pienistä kommervenkeistä johtuen (yhden kurssikaverin terveysselvityksiin liityen) tutustuimme veteen vain snorklaten ja vapaasukellusta kokeillen.

Toisena kokonaisena päivänä pääsimmekin sitten hommiin jo ihan oikeiden laitteiden kanssa. Eka koottiin välineet, sitten heitettiin ne päälle ja lähdettiin lompsimaan 20 metriä rantaan. Ekat hengityskokeilut tehtiin veden päällä naama vedessä. Siinä kokeiltiin maskin (eli lasien) tyhjennystä ja regulaattorin (eli sen suuhun pistettävän hengitysasian) etsintää. Seuraavaksi niitä kokeiltiin ihan oikeasti veden alle laskeutuen, syvyyttä noin 1,5 metriä (=oltiin polvillaan pohjassa, polvet 1, 5 metrin syvyydessä = vettä pään yläpuolella muutama kymmenen senttiä).  Näistä kokeiluista viimeisin oli ehkä koko kurssin pelottavin osuus. Siitä kun selvisi oikein mallikkaasti, lähti ylimääräinen jännityskin samalla. Ja kyllä niitä taitoja kokeiltiin vielä jopa kolmen metrin syvyydessä, ne jutut kun kannattaa hallita syvyydestä huolimatta.

Käytiin me onneksi vähän syvemmälläkin sitten. Ekan oikean sukelluspäivän eka dyykki oli 53 minuuttia, maksimisyvyys 5,5 meriä. Iltapäivällä tehty toinen sukellus oli 58 minuuttia, maksimisyvyys 6,8 metriä. Rauhallinen alku siis, paikkana shopin edustan Sairee Reef. Eka sukellus meni oikeastaan vain hengittämisen ja itsensä ihmettelemisessä. Tokalla sukelluksella ehti jo katsoa paria kalaa ja koralliakin.

Kolmas kokonainen kurssipäivä alkoi klo 8 kurssin kirjallisella loppukokeella. Koe käsitti 50 monivalintakysymystä, joista joku osa sai mennä väärin. En tiedä mikä osa, läpi päästiin kuitenkin. Siitä lähdettiikin sitten saman tien kyydillä laiturille, josta hypättiin veneeseen. Veneessä pistettiin kamat kuntoon ja käytiin ensimmäinen sukellus läpi.

Ekalla sukelluksella lähdettiin tavoittelemaan 18 metrin maksimisyvyyttä, sillä kurssin suorittamisen kautta saa luvan sukeltaa 18 metriin. Päivän ekalla sukelluksella vietettiin 36 minuuttia ja käytiin 17,6 metrissä, paikkana Twins-niminen sukelluskohde. Aluksi laskeuduttiin ehkä noin 10 metriin ja tehtiin taas pari maskin tyhjennyksen ja regun etsintään liittyvää harjoitusta ja käytiin kokeilemassa nosteen hallintaa sujahtelemalla sukkelasti läpi erilaisista esteistä. Käytiin me vähän katselemassa mereneläviäkin. Jossain kohdassa Perttu näytti sukellustietokoneestaan syvyyttä, jota tosiaan oli 17,6 metriä. Pakkohan se oli silloin vilkaista ylöspäin, mutta eipä siellä mitään erityistä näkynyt..

Päivän toka, eli kurssin neljäs ja viimeinen sukellus tehtiin White Rockille. Siellä vietettiin 34 minuuttia, maksimisyvyys oli 12,9 metriä. Tässä vaiheessa alkoi tajuamaan merenalaisesta maailmastakin jo jotakin, sillä oma tasapaino ja luottamus itseensä ja varusteisiin rupesi olemaan paremmin hallussa.

Ja jos joku nyt miettii, että olipa helppoa eikä siellä joutunut ees opiskelemaan, niin... oikein ja väärin. Periaatteessa asioiden omaksuminen oli helppoa. Se oli tehty sellaiseksi. Asioita tankattiin niin lukemalla, kuuntelemalla, näkemällä kuin kirjoittamallakin. Lisäksi niitä pääsi tekemään itse käytännössä. Kun samat asiat tuli käytyä läpi kaikilla mahdollisilla tavoilla, oli oppiminen aika helppoa. Opiskelemaankin kuitenkin joutui ihan todella kun piti tajuta jotain fysiikkaan liittyviä juttuja ja opetella asioiden nimiä ja käyttöä yms. Mutta koska se oli kivaa, se oli ehkä helpointa opiskelua ikinä...

Huikea kurssi kaiken kaikkiaan. Ja vitsit, että se merimaailma on aika siisti paikka! Nyt oltiin opittu kuitenkin vain perusasiat. Ja sukeltamaan oppii vain sukeltamalla, joten pakkohan sitä on päästä tekemään lisää.


Hupisukeltamassa

Yksi vapaapäivä maltettiin pitää kun jo taas lähdettiin sukeltamaan. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin vain hupisukelluksista. Toiveena oli päästä yhteen Taon alueen huikeimpaan sukelluspaikkaan Chumphon Pinackelille, mutta sää oli ikävä kyllä erimieltä. Melko lähellä paikkaa päästiinkin jo, mutta sitten nousi pienoinen myrsky ja oli pakko palata lähemmäs saarta rauhallisempiin olosuhteisiin. Päädyttiin taas Twinsille ja White Rockille. Onneksi molemmat ovat sen kokoisia alueita, että nähtävää riittää monellekin sukellukselle.

Kun on suorittanut OWD:n, on lupa sukeltaa itsekseen ympäri maailman meriä ja muita avovesiä. Thaimaassa on kuitenkin sääntö, että amatöörisukeltajilla pitää olla opas mukanaan. Sääntö on kaiketi olemassa siksi, että Thaimaa on niin tuhannen suosittu sukelluskohde. Oppaiden avulla yritetään pitää paikat siistinä ja ehkäistä niiden tuhoutumista. Tällä hetkellä tällainen opaspakko tuntuu myös ihan mukavalta, sillä meillä ei ole hommassa vaadittavia tietokoneita tai kompasseja. Toki sellaiset saisi vuokrattua, mutta on se myös kiva, epämukava on joku joka osaa sukelluksen jälkeenkin kertoa, mitä oikeasti nähtiin tms.

Nämäkin sukellukset sujuivat mukavasti. Nähtiin kaikenlaisia tyyppejä, eli mm. mureena, pari rauskua, ja kaikkia värikkäitä pieniä, hauskoja kaloja. Näissä vesissä ainoa vähän jännittävä, toisinaan vaaralliseksi ryhtyvä kaveri on trigger fishit, eli säppikalat. Niitä on monenlaisia, mutta yhteisiä piirteitä heimoon kuuluville on isot mulkosilmät sekä tarkkuus omasta reviiristään. Jos triggeri hermostuu, se saattaa puraista. Joltain on kuulemma korva lähtenyt.. Liekö totta sitten..

Tästä linkistä pääsee fiilistelemään Koh Taon merenalaisia maisemia.


Lisää koulutusta

Kun nyt kerta oltiin löydetty kiva saari ja hyvä sukellusfirma, päätettiin kouluttautua vähän lisää. SSI:n Adventure Advanced -kurssi oli vuorossa seuraavaksi. Kurssiin kuuluu 5 sukellusta, joista yksi tulee olla syväsukellus (30m). Neljä muuta saa valita oman mielenkiinnon mukaan melkein mistä vain, mitä pinnan alla voi tehdä. Me valittiin melko järkevästi, eli navigointi, nosteenhallinta, yösukellus sekä hylky.

Keskiviikkona lähdettiin Olli-kouluttajan matkassa jo tutuksi tulleelle Twinsille tasapainoilemaan nosteenhallinan kanssa. Sukellus sisälsi hyvän sukellusasennon etsimistä, potkujen harjoittelua, kivien alle kurkkimista yms. haastavaa toimintaa. Tokalla sukelluksella otettiin kompassit käteen jä lähdettiin White Rockille ottamaan suuntia. Näkyvyys pinnan alla oli melko olematon, ehkä 2-3 metriä, joten varmuutta ja tarkkuutta tarvittiin, kun teimme kompassin avulla neliöitä. Vähän eksyttiinkin, mutta se oli vain hyvä kokemus. Samana iltana lähdimme vielä katsomaan, miltä Sairee Reef näyttää fikkarin valossa. Auringon laskiessa uimme rannasta riutalle, pistimme lamput päälle ja sukelsimme pimeälle seikkailulle. Se oli huikea sukellus! Kun tulee pimeä, kalat menevät nukkumaan ja ravut lähtevät liikkeelle. Myös muita kulkijoita näkyi paljon, mm. pari rauskua ja yksi cuttlefish. Pimeässä meressä voi myös tehdä taikoja ja saada kättään heilauttamalla planktonin hehkumaan.

Hieman oli väsyttävä päivä se, mutta ei auttanut kun seuraavana päivänä oli taas kaksi kurssisukellusta edessä, tällä kertaa Antin kanssa. Ekana lähdettiin tavoittelemaan 30 metriä. Syväsukelluksen ideana oli saada vähän joustavuutta meidän sukellusmahdollisuuksiin sekä selvittää typpinarkoosin mahdollista vaikutusta meihin. (Typpinarkoosista lisää vaikka täältä.) Ihan 30 metriä ei tällä sukelluksella tavoitettu. 25 metrin syvyydessä tehdyt narkoositestit tuotti sen tuloksen, ettei ainakaan tuossa syvyydessä meidän päät kovin sekaisin vielä ole. Toinen päivän sukellus tehtiin Sattakut Wreckille, eli Taon eteen upotetulle hyllylle. Hylkyyn ei saa mennä sisälle ilman ihan oikeaa hylkykurssia, mutta oli suuren sotalaivan ihmettely ulkoapäinkin aika turkasen siistiä. Sattakutiin voi tutustua tästä linkistä. Huikeita juttuja saatiin siis kokea, ja löytyyhän sitä lompakkoon taas uusi sukeltajakorttikin.

Alla pari kaveria, joiden lajitovereita ollaan päästy näkemään.

Tällasta sukelluksesta.. Taolta lähdön jälkeen hupisukelluksia tullut 5 lisää, 3 makeeta dyykkiä Koh Haalla ja 2 Phi Phi -saarten lähivesissä. Samalla ollaan saatu kokemusta myös Raya Diversista (Koh Lanta) ja Island Diversista (Phi Phi). Koh Haalta ehdittiin pari kuvaakin napata ennen kuin kamera sanoi sopimuksensa irti. (Nämä siis ite otettuja kuvia. Eka ennen sukellusta Phi Phillä. Neljä vikaa Koh Haan reissulta.)

Siellä on näppärimmät jo ehkä tajunneet, että sukellusmaailma on tehnyt meihin aikamoisen vaikutuksen.. KTD:n toimiston Jenni siitä yritti meitä varoittaa ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua, mutta ei taidettu tajuta kuunnella silloin... No, matkabudjetti uusiksi ja sukeltamaan. Muutakaan ei voida nyt juuri tehdä, mutta ei paljon haittaa. NIIN SIISTIÄ SE ON :)

Ps. Otsikko on lainattu joltain ktd:n suurelta ajattelijalta.