Jos jostain syystä (sukeltamiseen hurahtaminen) meitä ei kuulu kotiin sitten joskus...

... niin todennäköisesti meidät löytää Koh Taolta jostain näistä paikoista:

Cafe Corner. Toisinaan toimiva netti ja herkulliset, superisot smoothiet (70 b / n. 2e) vetävät meitä puoleensa keskimäärin useammin kuin joka toinen päivä..

Saireen rantakatu. Tätä viiletetään ees taas monta kertaa päivässä. Tämän varrelta löytyy lähes kaikki, ja sen toisesta päästä meidän koti.

Saireen ranta (tai mikä tahansa muukin saaren ranta). Ainakin näin low seasonina ranta on paljastunut odotuksia mukavammaksi ja rauhallisemmaksi paikaksi. Sairee reef on yksi saaren loistavista snorklaus- ja sukellusmestoista.

Bingo-ravintola. Hyvää ja halpaa ruokaa (thairuoka-annos 60b/1,5e). Toisinaan jopa nopea palvelu. Ja ehkä saaren nopein netti..

Koh Tao Diversin shoppi/toimisto. Tuolla ollaan istuttu monet tunnit katsomassa videoita ja harjoittelemassa sukellusta muuten teoriassa. Toisinaan siellä on pitänyt olla hullun aikaisin aamulla pistämässä kamoja kasaan päivän sukellusseikkailua varten. Hauskaa porukkaa ja loistavaa ammattitaitoa.

Muita varteenotettavia etsintäkohteita voivat olla ihan mitkä tahansa sukelluskohteet tässä saaren ympärillä. Niitä on monta, ja vasta ehkä viidellä ollaan sukellettu.

Koh Taoa on vaikea jättää, täällä viihtyisi todella paljon pitempäänkin. Mutta ollaan päätetty jatkaa matkaa nyt kun vielä voidaan. Tänne pääsee onneksi aina takaisin, jos muu maailma tuntuu liian isolta tai muuten pelottavalta.

Huomenna, sunnuntaina suuntaamme siis Krabille ainakin pienen pysähdyksen ajaksi. Meille kehuttu sukelluskohteita kuuluvilla Phi Phi -saarilla sekä Similanin kansallispuiston alueella. Ja niin kuin varmaan päätellä jo voi, ei olla näillä näkymin suuntaamassa Thaimaan rajojen ulkopuolelle.

Majoitus-extra

Ollaan nyt oltu reissussa vähän alle kolme viikkoa ja on aika esitellä majapaikkoja, joissa ollaan yövytty. Mitään sen kummallisempaa niissä ei kyllä ole tullut tehtyä. Nukkuminen ja suihkussa käynti on pääasiallista toimintaa, joiden takia majapaikoista maksetaan. Siksi ei ehkä kannata ihan liikaa maksaa..

Hua Hin, yöt 1-3

Tästä paikasta ei ole kuvia, mutta pari sanaa niiden sijasta. Majapaikkamme nimi oli Karoon Gesthouse. Haluttiin, että meillä on ensimmäinen yöpaikka valmiina, joten varasimme tämän netistä, booking.comin kautta. Maksoimme yöstä 490 Thaimaan bathia, eli noin 12,50 euroa. Sillä sai pienen huoneen ihan hyvällä sijainnilla ja lämpimällä suihkulla. Nettikin toimi toisinaan kivasti. Ilmastointia ei ollut, mutta tehokas tuuletin viilensi mukavasti. Ja gesthouse oli tosiaan rakennettu merenpäälle, joten meren läheisyys etenkin nouseveden aikaan oli taattu, kun lattian raosta pystyi jopa näkemään aallot.

Prachuap Khiri Khan, yöt 4-5

Hotel Yuttichai. Kiitos Lonely Planetin (kiitos Iiris!) löysimme tämän sympaattisen majapaikan vaivattomasti heti saavuttuamme Prachuapiin. Paikallisen perheen pyörittämässä hotellissa sai ystävällisen palvelun lisäksi vähän edellistä isomman huoneen kylmällä suihkulla ja hyvällä tuulettimella. Netti toimi kivasti. Tästä ilosta maksoimme 300 bathia yöltä, eli noin 7,50 euroa.

Chumphon, Hotel Chumphon Palace

Etsimme Chumphonissa yöpaikkaa sen verran kauan, että kun ensimmäinen varteenotettava ilmaantui eteen, otettiin se. 550 bathia (n. 13,50e) maksettiin tästä yhden yön majoituksesta, jossa saimme siistin huoneen, lämpimän suihkun, ilmastoinnin ja ihan ok-toimivan netin. Pieni jääkaappi lisäsi luksusta ja aamupalaksi kuului hintaan. Aamupalan sisältö (thaibuffet) oli vasta alle viikon maassa viettäneelle farangille melko jännä, mutta hyvin upposi kananuudelit ja murukahvi aamutuimaan myös meidän masuihimme.

Koh Tao, Mr. J Bungalows

Tämä Lonely Planetissakin mainittu (huomattiin vasta myöhemmin) Taon halvimpiin kuuluva majoitus on tarjonnut meille mukavan sijan nyt jo lähes kaksi viikkoa. Kirjasen kuvaus yksinkertaisista huoneista ja kummallisesta omistajasta ovat melko paikkansa pitävät faktat, mutta hyvin ollaan viihdytty. Paikka sijaitsee Mae Haadin ja Sairee beachin välisellä kukkulalla, eli täydellisen välimatkan päässä lähes kaikesta oleellisesta ja tarpeeksi kaukana mölyävien brittien (ja vähän muidenkin kansallisuuksien) valloittamista biletysmestoista.

Ollaan maksettu tästä huvista 350 bathia yöltä, eli noin 8 euroa. Sillä ollaan saatu nauttia reilun kokoisesta huoneesta tuulettimella ja kylmällä suihkulla. Telkkarikin olisi, mutta sitä ei kyllä olla avattukaan. Netti on, mutta se toimii vain yleisillä alueilla, missä ei ole tullut kovinkaan paljon hengattua.

Ai niin, ja ollaan saatu lemmikeiksi söpö kissaperhe. Nyt niitä ei ole muutamaan päivään näkynyt, mutta toisinaan ollaan niiden kanssa kovastikin seurusteltu. Perheen kolli heittäytyi välittömästi mun kassin päälle makoilemaan, kun sen hetkeksi maahan laskin. Tulipa ainakin todettua, että kissat taitavat olla aika samanlaisia kansallisuudestaan huolimatta. Muutenkin täällä saarella vilisee melko veikeitä eläinystäviä, mutta ehkä niistä lisää joskus myöhemmin.

Yleisesti pitänee ehkä kertoa, että ollaan tosiaan valittu majoituksiksemme niitä lähes halvimpia mahdollisia. Täältä löytyisi tasokkaampaakin ja siistimpää huonetta, eikä niistäkään ihan äärimmäisyyksiä tarvitsisi maksaa. Ollaan kuitenkin oltu tyytyväisiä linjaamme. Sillä mahdollistetaan aika monta muuta rahankulutusvaihtoehtoa, niin kuin vaikka sukeltaminen (joka on muuten siisteitä ever!!) tai matkustaminen uusiin paikkoihin juuri niillä yhteyksillä kuin haluamme.

Ehkä jo sunnuntaina lähdemme etsimään uutta seikkailua suuntaamalla takaisin mantereelle. Ehkä... täällä viihtyisi kyllä vielä vähän pitempäänkin..

Tie Taolle

Prachuap Khiri Khan jäi taakse pari päivää sitten (viikonpäivistä ei enää mitään käsitystä), ja tiemme kävi jo aiemmin tutuksi tulleella junamatkustamisella hieman isompaan ja rauhattomampaan kaupunkiin, Chumphoniin. Chumphonissa viihdyimme alle vuorokauden, eikä siitä muutenkaan mitään ihmeellistä sanottavaa ole.

Kilpikonna-saarelle, eli Koh Taolle saavuimme katamaraanilaivalla eilen iltapäivästä. Tänne tultiin tarkoituksena käydä laitesukelluksen peruskurssi. Ajatus oli, että tullaan mestoille ja aletaan sitten kyselemään, milloin suomalaisen sukelluskoulun kurssille pääsisi. Olimme valmistautuneet tarvittaessa tekemään muutaman päivän tutkimusmatkailua ympäri Taoa tai jopa lähisaaria kurssin alkua odotellessa. Kävi kuitenkin niin,  että noin 2h saarelle saapumisen ja 5 minuuttia Koh Tao Diversin -toimistolle astumisen jälkeen istuimme kurssin ensimmäisellä oppitunnilla. Onneksi tätä koitosta varten onkin ehtinyt valmistautumaan henkisesti ainakin puolivuotta...

Kurssi vaikuttaa huipulta, kouluttaja on erikokenut kaveri ja porukkaakin sopivasti (meidän lisäksi 2). Tänään käytiin snorklailemassa ja huomenna lähdetään toivottavasti jo oikeiden laitteiden kanssa tosi toimiin harjoitussukelluksille. Vähän meidän kurssiohjelmaa, ja etenkin sinne sijoittuvia sukselluksia, on jouduttu modaamaan, koska yksi osallistujista odottaa vielä lääkärin lupaa sukeltaa. Mutta ei se mitään. Aikaa on, ja 4 harjoitussukellusta on pakko käydä ennen kuin paperit osaamisestaan saa.

Majapaikkamme ainakin vielä seuraavat neljä yötä on mainion Mr. J:n bungalow Sairee-rannan eteläpäässä. Siellä on toimiva Wi-Fi, se ei vaan toimi meidän kämpässä. Nyt siis keskitytään opiskeluun vielä pari päivää, katsellaan sitten internetin metsästystä ja blogin päivitystä lisää. Lohdutukseksi muutama kuva Prachuap Khiri Khanin viikonloppu night marketista (loistavaa paikallista ruokaa!!!!!) sekä pyöräretkeltä Khiri Khanin vieressä sotilasalueella sijainneelle Ao Maonaon -rannalle.

Prachuap Khiri Khan - ruokaa ja apinoita

Vapaasti suomennettuna reppureissaajien raamattu, Lonely planet sanoo, että Prachuap Khiri Khan on keskivertoa nätimpi merenrantakaupunki, jossa ei ole muuta tekemistä kuin kävellä rantabulevardia edes takaisin. Oppaan mukaan edes reppureissajia ja niiden mukanaan tuomia lieveilmiöitä ei Prachuapissa pitäsi olla.

Olemme suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Rantabulevardilla kävelyn lisäksi löysimme kuitenkin pari muutakin aktiviteettia: syömisen, pyöräilyn, rannalla löhöämisen ja syömisen.

Seuraavassa kuvia lauantailta ja sunnuntailta.

Hua Hin - Prachuap Khiri Khan

Junalla tosiaan matkustettiin ja harmaaksi sää oli. Juna oli myöhässä, joten syötiin jäätelöt.

Millainen on Prachuap Khiri Khan?

Ihan tosi jees paikka. Enimmäkseen paikallisia, kourallinen turisteja, ei taksin tarjoajia tai räätäleitä joka nurkassa (niin kuin Hua Hinissa), ei kaaosta liikenteessä... Toisin sanoen kylällinen rauhaa, jota ihminen lomallaan tarvitsee.

Uimarantaakaan ei ihan keskustassa ole, mutta kaunista rantakatua riittää muutaman kilometrin verran.

Apinoiden valtakunta

Heti junasta laskeuduttuamme huomasimme kaupungin laidalla komeilevan kukkulan, jonka päällä patsasteli jonkinlaisia buddhalaisuuden harjoittamiseen liittyviä rakennuksia. Sinnehän oli päästävä.

Ennen kuin valloitusretkemme pääsi edes alkuun, kohtasimme rantakadun päässä kukkulan todelliset hallitsijat. Kesyäkin kesymmät apinaiset asuttivat kukkulan alaosaa omistajien elkein. Ihan vähän jännitti lähteä niitä lähestymään ja ohi kulkemaan, mutta hetken pällisteltyämme meininkiä, uskalsimme lähteä rauhallisesti etenemään tietä pitkin. Suurin osa kädellisistä lähisukulaisistamme olikin rauhaa ja omaa tilaa rakastavaa kansaa. Säännön vahvisti yksi poikkeus, joka teki Tomille saman kuin lajitoverinsa Rikulle Madventuresin ekalla kaudella Nepalissa: vesipullo lähti erivikkelästi kädestä parempiin suihin.

Järkytys vaati hetken hengähdys taukoa, jonka jälkeen uskaltauduimme kuitenkin kiipeämään mäelle. Rappusia oli pari ja niistä puolia käyttivät myös apinaystäväisemme. Jännää siis oli. Ja kuumaa... Onneksi aurinko ei paistanut, sillä lähes 30 asteen lämpötila teki kiipeämisestä muutenkin rankkaa.

Ylhäältä oli kuitenkin hienot maisemat eikä rakennelmakaan ollut hullumpi. Turistirysä se ei ollut, mikä lasketaan tässä tapauksessa enemmän positiiviseksi asiaksi.


Vielä olisi kiva kertoilla asumuksestamme, ruoasta ja ekasta rantapäivästä, mutta joku raja. Välillä pitää nukkuakin. Huomenna vaihdetaan taas paikkaa, suuntana Koh Tao, väliasemana Chumphon.